Vai tarvittaisiin pientä matkakertomusta?
Keskiviikkoiltana suuntasimme iltalaivalla Tukholmaan. Ilta vietettiin erittäin hilpeissä ja odottavissa tunnelmissa.
Torstai aamulla hyppäsimme autoon ja otimme suunnan Norjaa kohti. Vajaat kuusisataa kilometriä autoilua sekä pieni
lauttamatka Norjan puolella niin olimme perillä Tjomessa Verdens endessä. Nopeasti kamat mökille ja tutustumaan kisapaikkaan. Siellä tapasimmekin Norjan pojat jotka olivat ratoja suunnittelemassa.
Kisapaikka näytti ihan huikealta pelkkää kalliota ja merta silmän kantamattomiin.
Perjantai aamulla kävelimme leirintäalueelta pari kilometriä kisapaikalle varsin mahtavaa maisemareittiä pitkin.
Keli oli Norjan mittakaavassa mitä uskomattomin. Kevyttä tuulta ja auringon paistetta.
Pidimme nopean tiimi palaverin ja sovimme ajavamme vuorotellen niin että jokainen pääsi aloittamaan yhden radan.
Sain "kunnian" aloittaa ensimmäisenä. Sormet hikoillen hyökkäsin suht tekniselle ja varsin tarkkaa ajoa vaativalle radalle.
Ainoastaan ysi portin jouduin ratsastamaan kun auto ei sitä suosiolla noussut ja kantti ei riittänyt koettaa pikku hapella.
noin kahden kolmen metrin päässä portista oli noin 15 m korkea pudotus. Auton liukuminen siitä alas ei tuntunut järin hyvältä ajatukselta. Koko loppupäivä menikin omalta osaltani ilman suuria tötöilyjä ja ajaminen oli suht varman tuntuista.
Shaftyn radat kun oli ajettu oli vielä viimeisen rutistuksen paikka eli 1.9:n kolme rataa.
Kaksi radoista olivat suht helppoja kolmannen ollessa jo hieman vaikeampi. Hieman liian reippaasti ja ylimielisellä asenteella tuli lähdettyä eka radalle, joka kostautui typeränä virheenä kolmosportilla. Hieman epäilin että tuo virhe olisi maksanut minulle palkintopallilta tippumisen, mutta kaikeksi ihmeeksi näin ei käynytkään. Vaan tuloksena oli 1.9:n pronssi mitalli.
Hieman minulle jo päivän aikana ehdoteltiin myös pro:n ajamista lauantaina. Pertti lupasi auton lainaan niin olisi lauantaina jotain tekemistä. Vielä kun Norjan pojillekin sopi jälki-ilmoittautuminen niin mukana oltiin.
Lauantaiaamu valkenikin sitten kaatosateen ja aika voimakkaan tuulen merkeissä. Kisan alkua lykättiin kahdella tunnilla.
Kisan alussa meinasikin sitten sattua aika katastroffi. Auto ensimmäisen radan lähtömollalla ohjain kädessä annoin tuomareille pistelappua ja HUPS! Sormi osui liipasimelle ja auto singahti täydellä pakilla suoraan merta kohti. Kuin ihmeen kautta auto tippui pienelle kallioulokkeelle katollen noin puolen metrin päähän merestä!!
Loppu aamupäivä sujuikin sitten jo paremmin. Kolme ekaa rataa olivat helppoja "shafty" ratoja. Tuloksena joka radalta yksi pakki. Ruokailun jälkeen olikin sitten jo oikeita pro ratoja. Neljäs ratakin meni omalta osaltani varsin tyylipuhtaasti. Ainoastaan pieni digi hermoilu viimeisellä portilla estivät maaliin pääsyn. Tämän jälkeen alkoivat vaikeudet. Viidettä rataa odotellessa tuuli yltyi ja aallot alkoivat kastella rataa joka kuitenkin sijaitsi noin 15m korkeudessa kalion päällä.
Tähän rataan yhdistyivät vielä pienet sähköongelmat ekaportin jälkeen niin soppa oli valmis.
Nämä kaksi viimeistä rataa vaikeutuivat todella paljon aaltojen kastellessa kallion ja kivet.
No eipä tarvinnut pelätä finaaliin joutumista mikä oli jo hieman vaarana liian hyvin menneiden neljän ensimmäisen radan takia.
Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena, mutta erittäin tuulisena. Kun saavuimme rannalle oli superin ajot täydessä käynnissä. Samun suorituksia seuratessa jopa hieman unohtui oma jännitys. Superien lopetettua lähdimme valmistautumaan semifinaali suoritukseen.
Vasta odotellessa ajovuoroa selvisi että olin perjantaina ollut kolmanneksi paras kuljettaja shaftyssä. Hieman kädet täristen lähdin ajamaan rataa, joka osottautui itselleni yllättävän vaikeaksi. Suoritukseni päättyi jo kuudennelle portille. Tosin en ollut aivan ainoa, mutta huonoin finaalissa joka tapauksessa. Arttu sen sijaan ajoi aivan uskomattomalla suoritus varmuudella sekä semifinaalin että finaali radan. Päivän ohjelmaan kuului myös huikeaa pro viihdettä Samun ja Lassen selvitellessä kumpi on pohjoismaiden paras kuski.
Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan huikea täynnä toisen toista mahtavampia kokemuksia, jopa niin hienoja että shaftyn heikot finaali suoriksetkaan eivät harmita. Illan vietot koko kisaporukan kera, mahtavat maisemat, se rento ja mukava tunnelma ne kaikki taitavat todellakin luoda legendaariset Nordicsit!!!
Vielä kerran onnea kaikille voittajille ja palkituille erityisesti Artulle hienosta kakkossijasta shaftyssä!! Kiitokset koko matkaseurueelle Peralle, Samulle , Sakulle, Artulle ja Laurille! Näitä reissuja täytyy ehdottomasti saada lisää
Ps. Taisin tulla palkintojen jaossa luvanneeksi rakentaa sitten kuitenkin itselleni pro auton...mutta vasta ensi kaudeksi
