Kyllä minäkin olen pääsyt takaisin kotikonnuille, lopultakin...
En osaa mitään viiltäviä analyysejä kirjoitella mutta jotain omakohtaisia kokemuksia kuitenkin.
Reissusta lyhyesti, raskas.
Päätettiin yöpyä Luopajärvien mökillä Syötteellä, joten se tiesi aamuin illoin noin reilun tunnin ajomatkaa. Ja siihen lisäksi pyshdykset kauppaan jne. Käytännössä matkoihin meni puolitoista tuntia suuntaansa, eli 3 h/päivä.
Tarkoitti että to - la aamuna oli herätys 05:30, se on aikaisin kun nukkumaan pääsi mekkausten ja saunan jälkeen noin klo 01.
Mutta seuraavilla kerroilla se majoitus pitää löytyä max puolen tunnin ajomatkan päästä.
Ajamisesta:
Ensinäkemältä rata oli pettymys, pieni ja suheröinen, putkilla vuorattu ja lähes koko tenniskentän kattava alue.
Mutta silti ajamaan heti perjantaina kun leiri oli saatu pystyyn. Ensimmäiset tunnit vaan pelkkää ajoa ja radan opettelua. Ja heti selvisi että onpa vaikeita kohtia, pari hyppyriä joissa molemmissa lyhyt matka kiihdyttää. Muutamat kokeilut näytti että 2 pahinta ajetaan suosiolla 2+1 ja 1+1. Niissä ei ollut omalla kohdalla kuin hävittävää.
Perjantain harjoituksista jäi kuitenkin hyvä fiilis, auto toimi hyvin. Jotain pientä olisi voinut kokeilla mutta kun sain vaihdettua eturenkaat oikeiksi, tein päätöksen että näillä setupeilla mennään, ei jää ajot siitä kiinni.
Ja samalla selvisi radan todellinen olemus, oikeasti hieno rata, ehkä turhan hidas mutta mielenkiintoinen. Kiva ajettava.
Mitäs sitten lauantaina, aamusta treenit ja alkuerät. Ekassa harjoituksessa reissun ainut kalustotappio, eli hiilikuituinen C-pala poikki. Paikanpäältä uudet tilalle ja taas mennään.
Ongelmaksi koitui se 5 min tasainen ajo, best läppi oli ihan vertailukelpoinen mutta eipä niitä montaa sattunut erään, joten mitään mullistavaa ei ollut tulosten suhteen odotettavissa.
Pettymys oli kieltämättä suuri kun viimeisen finaalin toinen ruutu oli lähtöpaikkana, finaali jonka välttäminen oli reissun ainut tulostavoite. Mutta ei auta, 5 minuuttia pitää osata ajaa tasaisesti.
No entäs finaalit, voi iesus.... A-finalistit oli muuten nostamassa joten olipas kivaa näyttää että kuinkas tätä autoa oikein kippaillaan mitä uskomattominpiin paikkoihin...
eka finaali: Hyvissä ajoin lauteille ja hyvä fiilis, ei pitäisi olla vaikea voittaa tätä, jos vaan ajo pysyy edes jotenkin kasassa. Ei pysynyt. En edes tarkalleen muista mitä kaikkea siinä tapahtui, niin kova jännitys iski kun summeri soi. Kädet tärisi, jalat tärisi, näkö hämärtyi jne. Sen muistan että kolmantena maaliin, way to go!
toka finaali: Lähtöpaikka 2, tällä kertaa jännitys oli lähdössä jo helpompaa ja niinpä heti ekaan kurviin sisälle ja siitä keulille. Puolikierrosta ja ajatus että, nyt nätisti vaan rataa pitkin ja pitäisi onnistua. Siitä 5 sek ja auto triplaan lyhyeksi, nostaja väisteli loppuja autoja kunnes oma auto pystyyn letkan viimeiseksi. V*ttu!!!
No siitä kuitenkin sain jotenkin ajoa kasaan ja kärkeä yritttämään kiinni. En saanut, tulos toinen joten finaalivoitto meni kun voittalla oli jo 2 ykköstilaa, itse tasapisteillä sijoituksilla 3. ja 2.
kolmas finaali: Ei mitään painetta enää kun voitto meni jo. Puhelin siinä lähtiessä vielä että jos vaan ajais tän pois niin sais pakata kamat. Voittajakin halusi vielä ajaa joten 2 ruudesta taas lähdettiin...
Summeri soi ja liikkeelle, ja kuten aiemminkin niin ekaan kurviin sisälle ja siitä kaulapaikalle... Nyt en sitten ajatellutkaan mitään vaan ajelin menemään ja koitin parhaani muistaa Tommin antamia ohjeita parissa kohtaa, ja nehän toimi hienosti. Rohkeasti vaan nappi pohjaan niin hyppää kyllä matalan tuplan yli, pitää vaan uskaltaa painaa se nappi reilusti niin hyvä on. Ja olihan se.
Kuulin myöhemmin että taisin ajaa siinä noin 2 - 3 sek kaulaa joka kierroksella joten loppujen lopuksi tulos oli että ihan reilusti oli aikaa ennen toiseksi tullutta, ja lopullinen sijoitus oli 2. Harmitti.
Mutta kaikenkaikkiaan opettava reissu, kokemus oli hieno ja todella opettavainen. Näitä pitää saada lisää ja suosittelen sitä kaikille muillekin.
